Ärrinmurrin.

Tästä nyt tulee tyhjänpäiväinen avautuminen, mutta suututtaa niin. Ilmoitin aiemmin mainitsemaani harjoittelupaikkaan, etten voi ottaa sitä vastaan, koska se ei ole taloudellisesti mahdollista, nimim. kotona kotihoidontuella.
Ei mennyt kauaa, kun tuli vastausmaili. Odotin sen olevan luokkaa "voi, sepä ikävää, no minkäs teet", mutta ei.
Henkilö heti aluksi päätti sähköpostissa kautta rantain informoida minua, että olen laiska pässi tai muunlainen idiootti laiskimus, joka heittää tulevaisuutensa täysin hukkaan, kun kehtaan odottaa, että joku maksaisi minulle palkkaa. Minä kun olisin vain rasite firmalle, enkä olisi suinkaan töitä tekemässä, joten minusta aiheutuisi niin suuria kuluja, ettei ole realistista odottaa rahaa. Ja näin kuulemma joka ikisessä firmassa, täysin samoista syistä. Enkä tule ikinä saamaan OIKEITA töitä, kun en suostu ilmaiseksi töihin.
Sen jälkeen alkaa jumaltyylinen ylistys itsestään, että miten hän onkin aina sanonut kaikille -- tässä kohtaa jotain hänen omia elämänneuvojaan. Lopuksi vielä kierrellen ja kaarrellen selitetään, että joojoo, sulla on lapsi, entäs sitten, paljon tärkeämpää on tehdä heille ilmaistöitä, koska muuten et IKINÄ tule etenemään urallasi mihinkään. Ja että JOTKUT sentään ovat tajunneet, että ura ennen kaikkea.

Aiemmin ihmettelin, että miksi he niin innoissaan olivat ottamassa minut töihin ja miksi kukaan muu ei suostunut edes hakeen sinne. Joo, eipä jäänyt epäselväksi, että miksi on niin vaikea saada heille harjoittelijoita. Voisi hieman miettiä, että miten suhtautuu harjoittelijoihin, ei tarvitsisi haastatteluissa itkeä mulle, että joo, pitäs saada harjottelijoita, mutta ku ei niitä oo.

Suututtaa vain niin hirveästi. Kovasti tekisi mieli vastata tuohon sähköpostiin, ainakin kiittääkseni siitä, että arvon herra katsoi asiakseen alkaa opettaa aikuista ihmistä, mutta parempi olla vastaamatta mitään. Tulevaisuudessa se kuitenkin kostautuisi, on täällä niin pienet piirit. En myöskään ymmärrä, että miksi "aikuisilla" on niin hirveä vimma kertoa aina muille, että miten niiden muiden pitäisi elämäänsä elää. Joo, olen hirveä, kun ura ei tällä hetkellä mene lapsen edelle. Minusta on mukava, kun sillä on päivittäin ruokaa. Myöskään "taloudellisesti mahdotonta" ei tunnu uppoavan kaaliin, olen oikeasti vain nirppanokka. Voisin kaivella tiliotteet nettipankista ja lähettää sille. No ei nyt vaines.
Huh, nyt onneksi alkaa jo hieman naurattaa.